Miksi tarvitsen castingin tai koekuvauksen ennen varausta?
Hakemus ei ole varaus.
Kuvat voivat kertoa, voisiko ihminen sopia visuaalisesti. Viestit voivat kertoa, pitääkö hän ideasta. Kumpikaan ei kerro, millainen hän todella on huoneessa, osaako hän näytellä, viestimmekö hyvin tai pystyykö hän esittämään materiaalin kameran käydessä.
Sitä varten casting on.
Varsinainen tuotanto voi sisältää matkat, majoituksen, kuvauspaikat, laitteet, toisen esiintyjän ja paljon suunnittelua. Ei ole juuri järkeä rakentaa kaikkea sen ihmisen ympärille, jonka kanssa kumpikaan osapuoli ei ole oikeasti työskennellyt aiemmin. Pienempi casting antaa meille molemmille hallitun tavan selvittää, onko projekti todellinen, ennen sitoutumista kalliiseen versioon.
Ensimmäinen osa on yleensä keskustelu. Minä tietenkin haastattelen häntä, mutta hän haastattelee minuakin. Puhumme konseptista, siitä mitä hän todella haluaa työltä, mikä häntä kiinnostaa, mitä hän ei halua, julkaisusta, yksityisyydestä, matkasta, maksusta, testeistä silloin kun ne ovat tarpeen ja mukana olevista ihmisistä.
Yritän selvittää, ymmärtääkö hän mihin hakee ja onko oikeaa luovaa kemiaa. Hänen pitäisi selvittää, viestinkö sivuston antamalla tavalla, tuntuuko ilmapiiri tavalliselta ja haluaako hän yhä työskennellä kanssani, kun lakkaan olemasta verkkosivusto ja muutun oikeaksi vastapäätä istuvaksi ihmiseksi.
Sitten on näyttelemistä, jos projekti tarvitsee sitä. Saatan pyytää repliikkejä, ohjaukseen reagoimista, nolouden, pelon, vetovoiman, vihan, epäröinnin tai minkä tahansa roolin kannalta olennaisen tunteen näyttämistä. Malli voi näyttää valokuvissa täydelliseltä ja kadota täysin sillä hetkellä, kun hänen pitää puhua. Päinvastaistakin tapahtuu. Tavallinen portfolio voi kätkeä ihmisen, joka muuttuu uskomattoman kiinnostavaksi liikkuessaan, puhuessaan ja uppoutuessaan hahmoon.
Juuri siksi en pidä castingista pelkkien valokuvien perusteella.
Casting on myös kohta, jossa paperit ja raha lakkaavat olemasta abstrakteja. Henkilöllisyyden varmistamisen, tuotannon paperien, esiintyjänimen tarvittaessa, käytön, julkaisun ja projektin todellisten rajojen pitää olla järkeviä. Jos itse casting on palkallinen, myös palkkio ja maksujärjestely sovitaan.
Ja kyllä, eksplisiittisessä työssä voi olla eksplisiittinen kameran edessä tehtävä koe, kun siitä on sovittu etukäteen.
Ei ole järkeä teeskennellä muuta. Jos ihmistä harkitaan tuotantoon, joka vaatii todellista seksuaalista esiintymistä, minun voi olla tarpeen tietää, pystyykö hän todella tekemään roolin vaatiman materiaalin kameran käydessä. Projektista ja castingia varten sovitusta riippuen siihen voivat kuulua eksplisiittiset poseeraukset, sukuelinten näkyminen, erilaiset seksiasennot, penetraation kuvakulmat, suuseksi ja siemensyöksykuvauksen järjestelyt.
Se ei ole yllätyskoe eikä tapa katsoa, voiko jotakuta painostaa pidemmälle. Tarkoitus on päinvastainen. Jos kokonainen tuotanto riippuu tietynlaisesta eksplisiittisestä esiintymisestä, molemmille on parempi selvittää pienessä hallitussa castingissa, tunteeko esiintyjä todella olonsa hyväksi ja onnistuuko työ kameran edessä, ennen kuin lennot, kuvauspaikat ja suurempi tuotanto varataan tämän oletuksen ympärille.
Hän testaa myös minua tuon osan aikana. Miten ohjaan, kun työ muuttuu eksplisiittiseksi? Kuuntelenko? Onko ilmapiiri sitä, mitä hän odotti? Tarkoittaako STOP todella seis? Tuntuuko todellisuus sellaiselta, jota hän palaisi mielellään tekemään uudelleen?
Siksi ajattelen castingia molempien osapuolten vakuutuksena enkä jonkun todistamisena minulle.
Jos se toimii, koko tuotanto voidaan suunnitella ihmisen ympärille, jonka nyt tiedämme todella sopivan. Jos ei, kukaan ei ole epäonnistunut. Opimme sen vain ennen kuin käytimme paljon enemmän rahaa, aikaa ja energiaa väärään yhteensopivuuteen.