Ainutlaatuinen universumi

Loke Utgard sijoittuu jonnekin pornoelokuvan ja tarinankerronnan välimaastoon.

Tarinan tarkoitus ei ole peitellä sitä, millainen tuotanto on kyseessä. Nämä ovat eksplisiittisiä pornoelokuvia. Mutta uskon, että fantasiasta tulee huomattavasti vahvempi, kun ihmisillä on syy olla paikalla ja tapahtumilla on uskottava tie kohti sitä, mitä lopulta tapahtuu.

Keitä nämä ihmiset ovat? Miksi he tapasivat? Mitä heidän välillään tapahtuu? Ja mikä saa tilanteen vähitellen ylittämään rajan tavallisesta intiimiksi?

Tuo rakentuminen on osa kokemusta.

Katse, keskustelu, odottamaton mahdollisuus, epätavallinen suhde tai vain oleminen väärässä, tai oikeassa, paikassa oikeaan aikaan voi tehdä fantasialle enemmän kuin leikkaaminen suoraan eksplisiittiseen osaan.

Tarina on olemassa kutkuttaakseen aisteja, luodakseen odotusta ja antaakseen katsojalle jotain, jonka sisälle hän voi kuvitella itsensä. Eksplisiittinen loppuhuipennus on yhä määränpää, mutta sinne pääsemisen pitäisi tuntua edeltävien tapahtumien luonnolliselta seuraukselta eikä joltain, joka on liimattu irrallisen kohtauksen perään.

Teen töitäni pääasiassa yleisölle, jota ymmärrän, koska kuulun siihen itse: tavallisille keski-ikäisille miehille, joiden arjessa voi olla huomattavasti enemmän rutiineja ja vastuuta kuin arvaamattomuutta ja fantasioita.

Tuon katsojan kohdalla minua kiinnostaa tunne, että ”tuo olisin voinut olla minä”.

Tavallinen mies. Uskottava nainen. Mahdollinen paikka. Jotain odottamatonta tapahtuu, olosuhteet muuttuvat, rajat liikkuvat ja tavallinen tilanne kehittyy joksikin, mikä yleensä jää mielikuvituksen varaan.

Teknisellä laadulla on merkitystä, mutta tekninen täydellisyys ei voi luoda tuota samastumista. Siihen eivät pysty myöskään keskenään vaihdettavat esiintyjät tai asetelma, jota kukaan ei usko hetkeäkään.

Tavoitteena on yhdistää tarinankerronta ja eksplisiittinen pornoelokuva niin, että toinen tekee toisesta vaikuttavamman.

Oikeita ihmisiä. Aitoa kemiaa. Uskottavia fantasioita.