Pornoelokuvaa tarina edellä

Moni asia tässä lähtee ihan tavallisen keski-ikäisen miehen pään sisältä, myös omasta päästäni.

Ikääntyminen muuttaa sitä, miten mies nähdään, kauan ennen kuin halu välttämättä muuttuu sen mukana. Vetovoima, fantasiat ja uteliaisuus voivat pysyä hämmästyttävän sitkeinä, vaikka vanhempien miesten seksuaalisuutta katsotaan usein limaisuuden, oletetun oikeuden tai hyväksikäytön läpi.

Ne eivät ole sama asia.

Minua kiinnostaa, mitä jää jäljelle, kun pakottaminen ja ajatus siitä, että jokin kuuluu itselle, poistetaan ja jäljellä ovat vain fantasia, vetovoima, häpeä, uteliaisuus ja molemminpuolinen valinta.

Mutta miehen fantasia on vain puolet tarinasta.

Minua kiinnostaa aivan yhtä paljon nainen sen toisella puolella.

Mitä oikeastaan näet, kun katsot häntä? Mitä oletat? Mikä sinua viehättää, mikä ei, mikä herättää uteliaisuutta, tuntuu epämukavalta, huvittaa, innostaa tai jättää täysin kylmäksi?

Et ole siellä todistamassa hänen fantasiaansa oikeaksi. Reaktiosi on osa työtä, olipa se reaktio lopulta mikä tahansa.

Mitä tapahtuu, kun astut tietoisesti johonkin, mihin et normaalisti olisi ehkä koskaan kuvitellut itseäsi?

Minulle työ on osittain fantasian rakentamista, osittain taidetta ja osittain kokeilua.

Joskus näkökulmat kohtaavat. Joskus eivät. Joskus fantasia kestää todellisuuden. Joskus se romahtaa kokonaan. Joskus tilalle ilmestyy jotain, mitä kumpikaan ei odottanut.

Juuri siinä erossa asiat muuttuvat kiinnostaviksi.

Osa elokuvista on tehty miehille, jotka tunnistavat tuon yksityisen maailman. Samalla työ kuitenkin tutkii itse fantasiaa, miestä, joka kantaa sitä, ja naista, joka päättää kohdata sen toiselta puolelta.

Mitä mieli ennakoi? Mitä keho oikeasti koki? Muuttuiko jokin? Mikä pysyi täsmälleen samana?

Se on luultavasti yksi selkeimmistä selityksistä sille, miksi nämä elokuvat ovat olemassa.